Siedätyshoito

Ja taas yksi Tipsu testaa – osio, näistä on helppo aloittaa :)

Aloitin marraskuussa 2011 koivun siitepölyallergiaan siedätyshoidon, joka kestää noin 3 vuotta. Seuraavaksi vähän kokemuksiani siitä, lyhythermoisille lukijoille todettakoon, että yksi elämäni parhaita päätöksiä!

Olen ollut koivulle allerginen niin kauan kuin muistan, mutta suunnilleen täysi-ikäisyyden jälkeen allergiaoireet pahenivat ja viimeiset viitisen vuotta keväät alkoivat olla jo täyttä tuskaa. Pahimman kevääni koin vuonna 2011 ja silloin päätinkin, että nyt teen asialle jotain. Toiset allergiset varmasti tietävät, millaista on, kun nenä on yhtä aikaa tukossa, vuotaa kuin vesihana ja silti limakalvot ovat kuivat! Tuohon päälle vielä punaiset ja kutisevat silmät, aivastelu, armoton päänsärky, väsymys ja yleinen ”en ymmärrä mistään mitään” olo ja tadaa! iloinen asiakaspalvelija on valmis!

Lisää potkua sain siitä, kun minulle alkoi ilmestyä aina vain enemmän ristikkäisallergioita eri ruokiin. En ole koskaan voinut syödä (raakana) minulle rakasta omenaa tai pähkinöitä (pl. cashew-pähkinät), mutta parin viimeisen vuoden aikana lista alkoi olla jo heikottava: sain oireita omenoista, päärynöistä, kiiveistä, kirsikoista, persikoista, mangoista, tomaatista, pähkinäsuklaasta… jne. edellä mainittujen ”sukulaisia” unohtamatta. Lisäksi surukseni aloin saada oireita myös eläimistä, pystyin esimerkiksi vierailemaan ystäväni luona, jolla on kissoja, korkeintaan vartin verran, sitten hengenahdistus ja aivastelu ajoivat minut ulos.

Hoidon aluksi kävin allergiatesteissä, joissa minun todettiin olevan asteikolla 1-5 nelosen verran allerginen koivulle. Reikäkokeessa (käsivarteen tehdään 10 pientä reikää ja niihin tiputetaan allergeenia) sain ”hienot” isot rinkulat myös mm. hevosen ja kissan kohdalle. No senpä jo tiesinkin. Hoito aloitettiin pistämällä tiuhaan tahtiin (muistaakseni kerran viikossa) pieniä määriä allergeenia käsivarteeni. (Idea siis on, että elimistöni vähitellen tottuu siitepölyn olemassaoloon eikä saa enää siitä hepulia.)  Aineen määrää lisättiin vähitellen ja pistokertojen väliä pidennettiin samaa tahtia. Tällä hetkellä minua pistetään 6-8 viikon välein ja siihen menee reilu puoli tuntia (piston jälkeen tilannetta seurataan 30 min sekä ennen ja jälkeen piston pitää puhaltaa spiroon).

Pistäminen ei minusta satu sen kummemmin, siihenkin tottuu nopeasti, tosin joskus käsivarteen tulee mustelma. Alussa pistokohta myös turposi noin 2 euron kolikon kokoiseksi ja kutisi ensimmäisinä päivinä piston jälkeen, mutta nämä ovat minusta NIIN pieni hinta, siitä mitä olen saanut, että mielelläni ne kärsin.

Hoito on siis auttanut minua aivan käsittämättömän paljon! Viime kevättä pidettiin pahimpana siitepölykeväänä 20 vuoteen, ja olin luonnollisestikin todella huolissani ja pelkäsin, että kykenenkö edes käymään töissä. No huhtikuu tuli ja meni, enkä oikein huomannut mitään oireita. Ihmettelinkin jo, että olivatko uutiset olleet vääriä, kunnes toukokuussa ei-allergiset kaverini niiskuttivat ja pärskivät kysellen epäilevästi, että eikö minun pitänyt olla allerginen siitepölylle. Muutamaan otteeseen jouduin sinä keväänä ottamaan apteekin allergialääkkeitä, mutta pystyin nukkumaan mainiosti, ei ollut hengenahdistusta, tukkoista ja sekavaa oloa – AIVAN MAHTAVAA! Mielenkiinnolla odotan, millainen tuleva kevät on – toivottavasti vielä helpompi.

Suosittelen siis siedätyshoitoa ehdottomasti!

FemtoLasik-leikkaus

Ensimmäinen ”Tipsu testaa” –postaus kertoo kokemuksiani silmien FemtoLasik-laserleikkauksesta.

Käytyäni ensimmäisen kerran ilmaisessa konsultaatiossa leikkausta varten olin pettynyt. Minua palloteltiin huoneesta toiseen ja hoitajalta lääkärille miten sattuu, kuinka lääkärillä nyt olikaan aikaa tavata minua toimenpiteiden ohessa. Lääkäri ei muutenkaan vastannut mielikuvaani lääkäristä, vaan käyttäytyi pikemminkin kuin sliipattu käytettyjen autojen kauppias. Pikaisesta keskustelusta jäi tunne, että hän on vaan niin tosi hyvä, minun silmäni ovat täydelliset kandidaatit ja riskit, joista yritin kysellä, olivat höpöhöpö.

Alkutilanteeni ei ollut mitenkään hirvittävän paha, toisessa silmässä minulla oli -3 ja toisessa -1, ja hieman hajataittoa. Silmät ovat aina olleet eri paria, ja siksi laseitta oleminen johti todella nopeasti pääkipuun ja silmää alkoi myös särkeä. Monta vuotta pärjäsin mainiosti piilareilla, mutta viime vuosina alkoi olla vaikeaa löytää sopivaa merkkiä. Kuukausilinssi tuntui hyvältä viikon-pari, mutta sitten mukava käyttöaika tippui pariin tuntiin. Silmät kuivuivat. En kuitenkaan mielestäni ole koskaan kärsinyt kuivista silmistä. Sitten uudella työpaikallani todettiin lopulta (minun valituksien ja laiterikkojen jälkeen) sairaalloisen kuiva ilma, joten piilareiden käyttö loppui kuin seinään.

Noin vuotta myöhemmin uskaltauduin uudelleen samaan paikkaan, ja juttelinkin pitkään jo aiemmin mukavaksi havaitun hoitajan kanssa, joka vastaili asiantuntevasti kysymyksiini ja niin varasin esitutkimuksen ja leikkauksen toiselta lääkäriltä. Tämä lääkäri olikin enemmän ”lääkärimäinen”, rauhallinen ulosanti, mutta itsevarma mies. Tälläkin kertaa asiat etenivät suht nopeasti, mutta lääkärillä oli aikaa hälventää pelkojani esim. näön takaisin huonontumisesta, hämäränäön menettämisestä, silmien kuivumisesta, harmaakaihin riskistä, ikänäöstä jne. Esim. leikkaus ei muuta silmiä kuivemmiksi, vaan jos on kuivat silmät entuudestaan, niin leikkaus saattaa sitä korostaa. Hämäränäön huononeminen ja halo-ilmiöt ovat vanhanaikaisen tekniikan ongelmia.

Itse toimenpide oli nopeasti ohi ja nopeasti myös unohduksissa! Makasin pitkälläni ja aluksi hoitaja tiputti silmiini monenmoisia tippoja, kipulääkettä, antibiootteja ja puudutusaineen ainakin. Jokin niistä kirpaisi vähän. Paikalla oli hoitaja, lääkäri ja teknikko. Toinen silmä peitettiin. Sen jälkeen leikattavan silmän yläripset (kuulemma) teipattiin ja silmälle asetettiin ”luomenavaaja”, joka esti siis räpyttelyn.   

Kuva täältä

Kasvojen yläpuolelle kääntyi laite, joka imaisi silmää ilmeisesti paremmin esille ja pintaan leikattiin läppä. Keskustelupalstoilla monet kirjoittivat, että ilmeisesti laite painoi silmää/silmäkulmaa ja se sattui vähän, mutta itse en tuntenut mitään. Leikkauksen ajan piti seurata vihreää pistettä ja se onnistuikin hyvin, paitsi ihan laservaiheessa se hävisi (normaalia), jolloin muuten haiskahti vähän oudolle.. Ainoa kohta, jossa tuntui vähän inhottavalle oli läpän ”sutiminen” takaisin paikoilleen. En tiedä mitä oikeasti tehtiin, mutta aivot huusivat ”silmä kiinni, valkoinen suti tulee” ja tunsin vähän kuin kutinaa aivan silmämunan äärilaidoilla.

Tässä ilmeisesti suditaan, kuva täältä

Sitten sain lisää tippoja ja minut vietiin hämärään huoneeseen hierovaan tuoliin. Huoneessa olevat kaksi muuta (vanhempaa henkilöä) sanoivat, että kohta alkaa silmät vuotaa ja särkeä. Itse en kokenut mitään tällaista. Valonarkuutta kylläkin, aurinkolasit olivat hyvät lähtiessä!

Seuraavana aamuna herätessä silmät tuntuivat vähän kuivilta, kuin olisi nukkunut piilolinssit päässä, mutta tunne hävisi geelitipoilla. Ensimmäisen viikon aikana sai läträtä parin tunnin välein antibioottitippojen sekä kosteuttavien geelitippojen kanssa. Minulla ei ollut mitään särkyjä missään vaiheessa ja kävin normaalisti töissä. Käytin ensimmäisinä päivinä tosin ulkona aurinkolaseja (lumi heijasti ilkeästi) sekä tietokoneella ollessani (päätetyö). Geelitipat ovat hyvin geelimaisia todellakin ja näkö sumenee hetkeksi, samaten tökötti tarttuu silmänympärysihoon ja ripsiin. Eli kasvot kannattaa huuhtoa käytön jälkeen (ei tietysti heti leikkausta seuraavina päivinä!) Kuitenkin hankalinta oli varmaan se, ettei silmämeikkiä saanut käyttää viikkoon! Heh, sen takia tuli pidettyä niitä aurinkolaseja vähän pidempäänkin…Mitään monissa kuvissa nähtyjä suojalaseja minun ei tarvinnut käyttää, kunhan vain muistaa olla koskematta silmiin.

Aluksi aivoilla oli kyllä vaikeuksia sopeutua tilanteeseen, etsin hädissäni aamupöpperöissä muutamaan otteeseen lasejani ”äkkiä etsi ne ennen kuin alkaa särkeä päätä!” (sitten muistin, että silmälasini poikineen lähtivät Afrikkaan ilahduttamaan jotakuta muuta :D) tai illalla sohvalla möllöttäessäni ”ääh pitää mennä ottamaan piilarit pois ennen kuin silmiä alkaa kuivaa taas”. Samaten ihastelin useaan otteeseen sitä, että voin pötkötellä avon vieressä miten vain, eivätkä sangat ole tiellä. Tai voin lähteä nopeastikin fiininä ulos tai reissuun läträämättä piilareiden kanssa.

Konkreettisin muutos oli kuitenkin se, että minusta hämäränäköni parantui. Aiemmin autolla pimeässä ajaminen tuntui todella pahalta ja jopa vähän pelottavalta, mutta nyt tunnen näkeväni kirkkaammin eivätkä vastaantulijoiden valot häikäise niin pahasti. En siis väitä, että laserleikkaus parantaa hämäränäköä, mutta näin minä sen koin, johtuisiko siitä, että silmät ovat nyt samaa paria.

Leikkauksesta on nyt reilu kuukausi ja käytän kevyitä silmätippoja töissä sekä aamuin illoin (ohjeen mukaan). Jälkitarkastuksessa tulisi käydä 1-3 kk leikkauksen jälkeen, joten silloin vasta selviää, kuinka lähelle nollaa silmäni ovat asettuneet.

Ihka ensimmäinen blogitekstini!

Tästä se nyt alkaa, minun ensimmäinen blogini.. saapa nähdä, kuinka tästä puuhasta innostun! Muiden blogeja on ollut hauska lukea, varsinkin kokemuksia erilaisista tuotteista, hoidoista, reissuista jne., joten tarkoituksena olisi itsekin sellaisia kirjoitella.

Varoitus! Tämä blogi saattaa kehittyä myös yhdeksi monista hääaiheisista blogeista, sillä olen hurahtanut häiden suunnitteluun. Olen aina tykännyt järjestää juhlia ja tapahtumia, olen aika suunnitteluhirmu, mottona vanha kunnon "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". Silloin tällöin pääsen työssänikin järjestämään tykypäiviä, seminaareja jne. ja nämä ovat kyllä lempipuuhaani! Häiden suunnittelu tuli kuitenkin vähän vahingossa mukaan, kun minua pyydettiin avustajaksi/hääkoordinaattoriksi ensi kesän häihin. Siinäpä sitä sitten on samalla omatkin häät melkein jo paketissa :D No sanotaan mielummin, että tilanteen tullessa olen hyvin valmistautunut ja tietoinen vaihtoehdoista.

Mietin pitkään, että olisiko minun pitänyt pitää nämä kaksi asiaa erillään ja miten blogilleni käy, jos häät alkavat olla pääaihe.. Sitten totesin, että tuskinpa saan niin paljon lukijoita, että asialla olisi väliä! Sillisoppaa siis tiedossa!

Jos joku tänne kuitenkin eksyy (tervetuloa!), niin olisipa kiva saada kommentti käynnistä! ;)