Käytyäni ensimmäisen kerran ilmaisessa konsultaatiossa leikkausta varten olin pettynyt. Minua palloteltiin huoneesta toiseen ja hoitajalta lääkärille miten sattuu, kuinka lääkärillä nyt olikaan aikaa tavata minua toimenpiteiden ohessa. Lääkäri ei muutenkaan vastannut mielikuvaani lääkäristä, vaan käyttäytyi pikemminkin kuin sliipattu käytettyjen autojen kauppias. Pikaisesta keskustelusta jäi tunne, että hän on vaan niin tosi hyvä, minun silmäni ovat täydelliset kandidaatit ja riskit, joista yritin kysellä, olivat höpöhöpö.
Alkutilanteeni ei ollut mitenkään hirvittävän paha, toisessa silmässä minulla oli -3 ja toisessa -1, ja hieman hajataittoa. Silmät ovat aina olleet eri paria, ja siksi laseitta oleminen johti todella nopeasti pääkipuun ja silmää alkoi myös särkeä. Monta vuotta pärjäsin mainiosti piilareilla, mutta viime vuosina alkoi olla vaikeaa löytää sopivaa merkkiä. Kuukausilinssi tuntui hyvältä viikon-pari, mutta sitten mukava käyttöaika tippui pariin tuntiin. Silmät kuivuivat. En kuitenkaan mielestäni ole koskaan kärsinyt kuivista silmistä. Sitten uudella työpaikallani todettiin lopulta (minun valituksien ja laiterikkojen jälkeen) sairaalloisen kuiva ilma, joten piilareiden käyttö loppui kuin seinään.
Noin vuotta myöhemmin uskaltauduin uudelleen samaan paikkaan, ja juttelinkin pitkään jo aiemmin mukavaksi havaitun hoitajan kanssa, joka vastaili asiantuntevasti kysymyksiini ja niin varasin esitutkimuksen ja leikkauksen toiselta lääkäriltä. Tämä lääkäri olikin enemmän ”lääkärimäinen”, rauhallinen ulosanti, mutta itsevarma mies. Tälläkin kertaa asiat etenivät suht nopeasti, mutta lääkärillä oli aikaa hälventää pelkojani esim. näön takaisin huonontumisesta, hämäränäön menettämisestä, silmien kuivumisesta, harmaakaihin riskistä, ikänäöstä jne. Esim. leikkaus ei muuta silmiä kuivemmiksi, vaan jos on kuivat silmät entuudestaan, niin leikkaus saattaa sitä korostaa. Hämäränäön huononeminen ja halo-ilmiöt ovat vanhanaikaisen tekniikan ongelmia.
Itse toimenpide oli nopeasti ohi ja nopeasti myös unohduksissa! Makasin pitkälläni ja aluksi hoitaja tiputti silmiini monenmoisia tippoja, kipulääkettä, antibiootteja ja puudutusaineen ainakin. Jokin niistä kirpaisi vähän. Paikalla oli hoitaja, lääkäri ja teknikko. Toinen silmä peitettiin. Sen jälkeen leikattavan silmän yläripset (kuulemma) teipattiin ja silmälle asetettiin ”luomenavaaja”, joka esti siis räpyttelyn.
 |
| Kuva täältä |
Kasvojen yläpuolelle kääntyi laite, joka imaisi silmää ilmeisesti paremmin esille ja pintaan leikattiin läppä. Keskustelupalstoilla monet kirjoittivat, että ilmeisesti laite painoi silmää/silmäkulmaa ja se sattui vähän, mutta itse en tuntenut mitään. Leikkauksen ajan piti seurata vihreää pistettä ja se onnistuikin hyvin, paitsi ihan laservaiheessa se hävisi (normaalia), jolloin muuten haiskahti vähän oudolle.. Ainoa kohta, jossa tuntui vähän inhottavalle oli läpän ”sutiminen” takaisin paikoilleen. En tiedä mitä oikeasti tehtiin, mutta aivot huusivat ”silmä kiinni, valkoinen suti tulee” ja tunsin vähän kuin kutinaa aivan silmämunan äärilaidoilla.
Sitten sain lisää tippoja ja minut vietiin hämärään huoneeseen hierovaan tuoliin. Huoneessa olevat kaksi muuta (vanhempaa henkilöä) sanoivat, että kohta alkaa silmät vuotaa ja särkeä. Itse en kokenut mitään tällaista. Valonarkuutta kylläkin, aurinkolasit olivat hyvät lähtiessä!
Seuraavana aamuna herätessä silmät tuntuivat vähän kuivilta, kuin olisi nukkunut piilolinssit päässä, mutta tunne hävisi geelitipoilla. Ensimmäisen viikon aikana sai läträtä parin tunnin välein antibioottitippojen sekä kosteuttavien geelitippojen kanssa. Minulla ei ollut mitään särkyjä missään vaiheessa ja kävin normaalisti töissä. Käytin ensimmäisinä päivinä tosin ulkona aurinkolaseja (lumi heijasti ilkeästi) sekä tietokoneella ollessani (päätetyö). Geelitipat ovat hyvin geelimaisia todellakin ja näkö sumenee hetkeksi, samaten tökötti tarttuu silmänympärysihoon ja ripsiin. Eli kasvot kannattaa huuhtoa käytön jälkeen (ei tietysti heti leikkausta seuraavina päivinä!) Kuitenkin hankalinta oli varmaan se, ettei silmämeikkiä saanut käyttää viikkoon! Heh, sen takia tuli pidettyä niitä aurinkolaseja vähän pidempäänkin…Mitään monissa kuvissa nähtyjä suojalaseja minun ei tarvinnut käyttää, kunhan vain muistaa olla koskematta silmiin.
Aluksi aivoilla oli kyllä vaikeuksia sopeutua tilanteeseen, etsin hädissäni aamupöpperöissä muutamaan otteeseen lasejani ”äkkiä etsi ne ennen kuin alkaa särkeä päätä!” (sitten muistin, että silmälasini poikineen lähtivät Afrikkaan ilahduttamaan jotakuta muuta :D) tai illalla sohvalla möllöttäessäni ”ääh pitää mennä ottamaan piilarit pois ennen kuin silmiä alkaa kuivaa taas”. Samaten ihastelin useaan otteeseen sitä, että voin pötkötellä avon vieressä miten vain, eivätkä sangat ole tiellä. Tai voin lähteä nopeastikin fiininä ulos tai reissuun läträämättä piilareiden kanssa.
Konkreettisin muutos oli kuitenkin se, että minusta hämäränäköni parantui. Aiemmin autolla pimeässä ajaminen tuntui todella pahalta ja jopa vähän pelottavalta, mutta nyt tunnen näkeväni kirkkaammin eivätkä vastaantulijoiden valot häikäise niin pahasti. En siis väitä, että laserleikkaus parantaa hämäränäköä, mutta näin minä sen koin, johtuisiko siitä, että silmät ovat nyt samaa paria.
Leikkauksesta on nyt reilu kuukausi ja käytän kevyitä silmätippoja töissä sekä aamuin illoin (ohjeen mukaan). Jälkitarkastuksessa tulisi käydä 1-3 kk leikkauksen jälkeen, joten silloin vasta selviää, kuinka lähelle nollaa silmäni ovat asettuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti